Tyrvainen.eu

Kiina oli viime vuoden lopussa maailman suurin talous. Vaikka Kiinan talouskasvun vähittäinen hidastu­minen on väis­tämätöntä, sen BKT voi olla jo 15 vuoden kuluttua yhtä suuri kuin USAn ja EUn yhteensä. Maailmantalouden painopiste on siis palaamassa Aasiaan, jossa se oli 1000 vuotta sitten. Samaan aikaan Kiinan johto on näyttää täyttävän ideologista arvotyhjiötä 2500 vuotta sitten syntyneen kungfutselaisuuden opeilla. Mistä tässä kaikessa on kyse?

IMF arvioi Kiinan ostovoima­pariteettikorjatun BKTn ohittaneen 2014 aikana USAn kokonaistuo­tannon. Vaikka Kiina on nyt maailman suurin talous, sen kansa on edelleen köyhä. Kun Kiinalaisia on yli neljä kertaa enemmän kuin ame­rik­kalaisia, keskivertokan­sa­­laisen aineellinen elintaso on alle neljännes keski­verto­amerikkalaisen elintasosta.

Vielä 1980 Kiinan BKT oli kymmenesosa USAn BKTsta eli Yhdysvaltain BKT per capita oli yli 40 kertaa suurempi kuin Kiinan. Sen jälkeen on Kiinan ja Yhdysvaltain välisen tuottavuuseron – ja samalla elintasokuilun – kapeneminen ollut ainut­kertaisen nopeaa kiinalaisen työn tuottavuus noustessa 9½ prosentin keskimääräistä vuosivauhtia 1991-2011  ja sen puskiessa Kiinan BKT-kasvun 10½ prosentin vuosivauhtiin.

Viime vuosina Kiinan kasvu on hidastunut eikä paluuta ennen finanssikriisiä nähtyihin kasvu­lukuihin ole. Vaikka Kiina kaventaa edelleen USAn tuottavuus­etu­matkaa, seuraava askel on aina vaikeampi kuin edelli­nen. Siksi Kiinan talouskasvu tulee väistämättä hidas­tumaan edelleen.

Maltillisen kasvun skenaariossa Kiinan BKT kasvaa 2015-2020 noin 6½-7 prosentin keskivauhtia, josta kasvu hidastuu 2021-2025 noin 6-6½ prosenttiin ja 2026-2030 noin 5-6 prosenttiin. Vaikka kasvu hidas­tuu, se on niin nopeaa, että 15 vuoden kuluttua Kiina lienee taloutena yhtä suuri kuin USA ja EU yhteensä.

Kuinka näin vahva ja pitkäkestoinen kasvu on mahdollista keskusjohtoisessa taloudessa? -Kiinan kasvumalli ei ole siinä määrin yl­hääl­tä ohjattu kuin lännessä yleensä ajatellaan. Keskus­johto määritte­lee tavoitteet, mutta keinot niiden tavoitta­mi­seen jäte­tään maakuntatasolla päätettäväksi. Kun maa­kuntien johtajien palkitseminen ja urakehitys tapahtuu saavu­tettujen tavoitteiden perusteella, maakunnat kil­pai­levat toistensa kanssa tavoitteiden saavutta­mi­sessa. Tässä mallissa keskusjohtoisuus ja talouden dynamiikka mahtuvat samaan kuvaan. Tästä ovat puhuneet mm. Lapin yliopiston Kiina-professori Matti Nojonen ja Sitran Aasia-ekspertti Teppo Turkki.

Reaalitalouden globaalin roolin kasvu heijas­tuu myös omaisuusarvoihin. Paitsi tuottajien myös sijoittajien näkö­kulmasta Kiina on vielä vuosikymmen­ten ajan maailman tärkein markkina. Tuottajille maa ei ole enää samanlainen villilänsi kuin 20 vuotta sitten, mutta sijoit­tajat saavat odottaa vastaavaa muutosta vielä pitkään.

Vain yhteiskuntarauhan vakava järkkyminen voi estää Kiinan nousun jatkumisen. Uhkaskenaariossa Kiinan kommunistinen puolue (KKP) romahtaa omien vaka­vien virheidensä seu­rauk­sena. Tämä ei näytä kovin to­den­näköiseltä, kun näkee kuinka harkiten Puolue on luot­sannut 1.3 miljardin kiinalaisen hyvinvoinnin kas­vua viimeisten vuosi­kym­menten aikana. Tällä hetkellä merkkejä yksipuolue­järjestelmän horju­mi­sesta ei näy, mutta nopeakin muutos on mah­dollinen, jos Puolue menettää otteen kansanjouk­kojen arjen parantamiseen.

Marxismi-leninismi vs. kungfutselaisuus

Puolue kutsuu itseään kommunistiseksi, vaikka marxismi-leninismistä elää oikeastaan vain yksi oppi, oppi puolueen johtavasta roolista.

Kun sosialismin aatteilla ei ole enää tilaa eikä tilausta, puolue on kääntänyt katseen­sa 2500 vuotta vanhan kungfutselaisuuden opinkap­pa­lei­siin. Niistä etsitään täytettä kan­salliseen arvotyhjiöön.

Kungfutse suuntasi oppinsa hallitsijoille ja oppineille alamaisille. Hän opetti millaista on hyvä hallitsijuus ja millaista on hyvä alamaisuus.

Hyvä hallitsija toimii kansansa parhaaksi. Näin hän saa kansan luotta­muk­sen ja hallitsemiselleen legiti­mi­teetin. Hyvä alamainen on kuuliainen ja lojaali hallit­sijalleen. Kun molemmat täyttävät roolin­sa, vallitsee harmonia. Harmonia on menestyvän valtakunnan tunnusmerkki. Jos harmonia ei toteudu, hallitsija ei seuraa Tietä tai kansa ei seuraa Tietä tai kumpikaan ei seuraa Tietä. – Kuten Ulkopoliittisen Instituutin tutkija Jyrki Kallio toteaa tuoreessa kirjassaan Mestari Kongin keskustelut, ranskalainen valistus­filosofi Voltaire otti valistuneen itsevaltiaan ihan­tees­ta puhuessaan vaikutteita kungfutselaisesta ajattelusta.

Onko kungfutselaisuus uskonto? Ennem­minkin se on moraali- ja käyttäytymiskoodisto, joka määrittää hyveel­lisen käyttäytymisen ja itsensä jalostamisen ihanteet. Vaikka Taivaalla on keskeinen asema kung­fut­­selaisissa kirjoituksissa, hyveellisyyden opit tulevat Kiinan kaukaisesta myyttisestä mennei­syy­destä, jota Kungfutse ihaili. Vielä tänäkin päivänä kiinalaisilla on dna:ssaan tarve ymmärtää ja tulkita nykyhetkeä Kiinan pitkän historian kautta. Tätä on korostanut pitkän linjan Kiina-tuntija Annikki Arponen.

Hyvä hallitsija ja lojaali kansa vievät taivaanpiirin har­moniaan, jonka tavoittelu hallitsee kiinalaista ajatte­lutapaa. Tämän opin terminologiaa ja käsitteitä Puolue on jo kymmenen vuoden ajan hivuttanut kie­lenkäyttöönsä ja tavoitteisiinsa. Onnistumista todistaa, että mielipidetieduste­luissa kiinalaisten ylivertainen enem­mistö arvioi Puolueen toimivan kansalaisten parhaaksi.

Välttämättömyydestä hyveeksi

Vaikka Puolue luo itsestään kuvaa eräänlaisena valis­tuneena yksinvaltiaana, sen johdon keskeisin tavoite on Puolueen yksinvallan jatkuminen. Kuinka KKP voisi onnistua siinä, missä Neuvostoliiton Kommu­nis­ti­nen puolue (NKP) epäonnistui? Tietysti oppimalla NKPn virheistä!

Kun NKP ei myön­tä­nyt neuvostoyhteiskunnan ilmiselviä ongelmia, kansa ei voinut toivoa ongelmien korjaamista. Neuvostokansa­laiset näkivät, että Puolue ei ollut kansaa varten, vaan kansa puoluetta varten.

KKP toimii toisin. Se tunnustaa talouden ja yhteiskunnan ongelmat. Kun olen vieraillut kii­na­laisissa ajatushautomoissa, esi­tel­möitsijät ovat kui­tan­neet hyvin nopeasti hal­linnon ja talouden saa­vu­tukset ja kes­kittyneet ongelmiin. Tus­kin missään maassa sekä hallituksen että yliopistojen ja tutkimus­laitosten edustajat puhuvat maansa ongel­mista niin avoimesti kuin tämän päivän Kiinassa. Puolue sallii sen – kunhan johtopäätös ei ole Puolueen johtavan roolin kyseenalaistaminen.

Vaikka Puolueen motiivi olisikin itsekäs, ongelmien tunnistaminen ja tunnustaminen on tie niiden ratkai­semiseen – ja yhteiskuntarauhan säilymiseen. Puolu­een track record kansalaisten hyvinvoinnin lisäämi­sessä on kiistaton. Siksi kiinalaisten silmis­sä Puolue on kansaa varten.

Puolue tietää, että vallassa pysymisen ehto on, että kansa luottaa sen haluun ja kykyyn parantaa kan­san elinolosuhteita. Sadat miljoonat kiinalai­set ovat nous­seet vaurastumisen portaita. Joidenkin arvioiden mukaan keski­luok­kaan kuuluu jo 400 miljoonaan kiinalaista. Maailmassa on tuskin nähty koskaan yhtä nopeaa ja massiivista kansanjoukkojen nousua absoluuttisesta köyhyydestä. Tässä suhteessa Kiinan hallitus on onnis­tu­nut paremmin kuin yksikään muu hallitus maa­il­man taloushistoriassa.

Itsekkäästä motiivista nouseva välttämättömyys muuntuu hyveeksi myös suhtautumi­sessa ilmaston­muutokseen ja ympäristöongelmiin.

 Saasteista mittavat BKT-menetykset

On vaikea kuvitella maata, joka kärsisi ympäristön saastumisesta enemmän kuin Kiina. Sen jälkeen, kun paikallistasolla ympäristöongelmiin liit­tyvät mielen­osoi­tukset levisivät kulovalkean tavoin, Kiina on alkanut tehdä ympäristöongelmien hillitse­miseksi paljon enemmän kuin useimmat muut maat.

Pekin­gin hengitysilman myrk­ky­pitoi­suus on ajoittain ylittänyt 40-kertaisesti WHOn terveys­kriteerit. Saman­laisia ongel­mia on suurkaupungeissa ympäri maata ja nyky­menolla ilmanlaatu heik­ke­nee 2025 men­nessä vielä 70%, kun hiilenpolton odotetaan lisääntyvän 60% ja autokannan nelinkertaistuvan. New Climate Economy –raportin mukaan hengitysilmassa olevien pienhiukkas­ten vaikutukset alentavat kokonaistuotannon määrää jopa yli 10 %. Puhtaasta juoma­vedestä on suurilla alueilla akuutti pula.

Siitä, että valtansa kestä­vyydestä huo­lestuneet johtajat ottavat ympäristö­ongel­mat vakavasti, on merkkinä myös Yhdysval­tain ja Kii­nan tuore ympäristösopimus. Se, että Kiina ensim­mäis­tä kertaa sitoutuu ilmasto­tavoitteisiin, voi osoittautua historialliseksi askeleeksi globaalissa ilmastopolitiikassa.

Harmonisesta yhteiskunnasta harmoniseen maailmaan

Vuonna 2005 Kiinan Kommunistinen Puolue ilmoit­ti, että sen tavoite on ”harmoninen yhteiskunta”. Nyt uusi johtaja Xi Jinping on päivittänyt tavoitteen ole­van ”harmoninen maailma”. Epäilemättä harmo­ni­sen maailman keskustana hän haluaisi nähdä keskus­tan valtakunnan eli Kiinan.

Kungfutsen ajattelu sopii hyvin valistuneen itseval­tiaan glooriaa tavoittelevalle Puolueelle. Menneisyy­destä kumpuavan opin palauttaminen valtakunnan­filosofiaksi on kuitenkin arka asia, sillä Kungfutsen perinnön kitkeminen oli puhe­­mies Maon ideologisen ristiretken keskeinen tavoite.

Kungfutselaisuuden avoin arvonpalautus kyseen­alaistaisi puolueen legitimiteetin ja sen perustajien arvot, mutta kiinalaiset ovat mestareita hämmen­tä­mään käsitteitä. Rosvokapitalismin piirteitä tulviva talous on ollut sosialismia kiinalaisin erityispiirtein. Ehkä tulevai­suu­den valtakunnanfilosofia on kungfutselaisuutta sosialistisin erityispiirtein.